Hyvinvointisi on heijastumaa menneestä

Kun vedet aikoinaan muodostuivat maapallolle, siihen tarvittiin monia eri aineksia ja prosesseja. Sen jälkeen vesi yhdessä aiempien tekijöiden kanssa mahdollisti kasvien syntymisen. Tämä johti hapen muodostumiseen ja vähitellen ihmisen kehittymiseen. Kerron asian hyvin yksinkertaistetusti, mutta pointtini on tämä: jokin tai jotkut tekijät mahdollistavat aina seuraavan vaiheen. Ihmisiä ei olisi voinut syntyä maapallolle – ainakaan tässä muodossa – ilman aurinkoa, vettä, kasveja ja happea. Luonnossa ei tapahdu mitään yli dimensioiden tapahtuvia hyppyjä; uutta askelta ei voi syntyä ennen edeltäviä.

Evoluutio on ketjuttumista, mutta myös jatkuvaa eteenpäin pyrkivää prosessia. Jokainen ekosysteemin osa pyrkii myös yksilönä kehittymään paremmaksi. Siksi joskus jokin osa voi alkaa vaikuttaa uudella tavalla johonkin evoluution ketjun osaan, ja tämä synnyttää ketjureaktion. Mieti näin: jos opettaja opettaa sinulle tänään fysiikan lakien toimivan tietyllä tavalla, mutta pyörtää opetuksensa vuoden päästä, ajattelusi muuttuu – ja joskus jopa käytöksesi. Se voi joko vahvistaa tai heikentää.

Sama tapahtuu kaikkialla. Puu ei saa yhtäkkiä vettä, jolloin se joko kuivuu tai kasvattaa juuriaan löytääkseen lisää vettä. Kuvittele, että tämä tapahtuu samaan aikaan kaikille maailman puille – hyvin nopeasti meillä ei olisi enää happea. Mitä kaikkea siitä seuraisi? Älä mieti vain liian helppoja esimerkkejä, sillä nämä reaktiot ja muutokset tapahtuvat samalla tavalla myös mikroskooppisen pienissä asioissa. Toinen pointtini on, että evoluution liike on jatkuvaa ja virtaavaa – se on koko ajan tulossa jostain ja menossa jonnekin.

Kolmas pointtini koskee alkuperäisten tekijöiden merkitystä ja sitä, mitä evoluutio sai niistä aikaiseksi. Muutos johonkin ainekseen voi aiheuttaa suuren muutoksen lopputuotteessa. Jauhelihakeitto perusraaka-aineillaan on yksinkertainen, mutta hyvä ja toimiva ruoka. Mitä tapahtuu, jos lisään siihen chiliä? Jollekin se on mahdollisuus, toiselle ongelma.

Ihminen

Toivottavasti lukija sai juonesta kiinni, sillä kaikki tämä tapahtuu samalla tavalla ihmisen mielessä, anatomiassa ja ylipäätään hyvinvoinnissa. Sinun ei tarvitse ymmärtää kaikkia yksityiskohtia olennosta nimeltä ihminen, mutta riittää kun ymmärrät tämän: terveytesi ja hyvinvointisi ovat jatkuvasti liikkeessä – tulossa jostain ja menossa eteenpäin. Molemmat voivat sakata pahasti, jos yksilöllä on huonot elämäntavat, paljon traumoja, kolhuja, huonoja ympäristövaikutuksia ja huonot geenit. Toisin sanoen nykyinen hyvinvointisi tila on heijastumaa menneestä. Me olemme kuin jatkuva prosessi, joka on aina tulossa. Olemme ikään kuin tiettyjen ”mausteiden” yhdistelmä ja lopputulos. Vaikeuttaakseni asiaa hitusen, niin tämän ”prosessin” sisällä on vielä prosesseja. Eli nuha ja sairaudet. Ihon, hiusten, ulosteen, kynsien ja monien muiden laatu. Lapsen kehitysvaiheet ja puheen oppiminen. Aikuisen kävely ja liikkuminen ylipäätään. Kaikki nämä ovat prosesseja joiden kuuluisi mennä ikään kuin yhtenä virtauksena läpi. Jos sairaus pitkittyy, iho näyttää joltain muulta kuin pitäisi, liike ei ole enää helppoa tai jokin muu ”prosessi”. Ne kertovat että jokin on pielessä ja se tarvitsee apua.

Aika karkeasti sanottu, mutta näin se pitkälti menee. Kaikki oireet ja terveysongelmat, joiden alkuperä on epävarma tai jotka ovat syntyneet kauan sitten, ovat pitkien prosessien tulosta. Evoluutio ja olemassa olevat vaikuttajat tuottavat lopputuloksen. Toki, jos muutoksen hetki on tuore ja tiedät tarkalleen mistä oire johtuu, tilanne on eri. Luonto on johdon mukainen ja looginen. Meidän pitäisi ajatella enemmän sen suuntaisesti, koska silloin yksilö voisi vaikuttaa omilla valinnoillaan paljon, voitaisiin ennaltaehkäistä monia sairauksia ja voitaisiin saavuttaa paljon enemmän pysyviä tuloksia sekä sitä myöden enemmän hyvinvointia. 

Mikä on sinun ongelmasi, johon haluat muutoksen? Auttoiko tämä hahmottamaan sitä? Muista, että et aina voi tehdä muutosta yksin, mutta jos teet, olet vastuussa siitä. On tärkeää tietää, mitä pitää ja voi tehdä. Joskus täytyy olla kärsivällinen ja edetä askel kerrallaan. Pisin paranemistarina, jonka olen kuullut, kesti 17 vuotta. On nopeampiakin, mutta ei kannata tuudittautua pika-apuihin, jotka vievät vain oireen pois. Syyn täytyy korjaantua, jotta seuraus häviää lopullisesti ja pitää edetä askel kerrallaan. Kukaan ei voi tehdä sellaisia muutoksia, johon sillä yksilöllä ei ole valmiuksia, koska se voi olla vaarallista.